Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Vertaistuki ei aina toimi kroonisessa kivussa

Lisätty 24.10.2017

Olin 4.10. kuuntelemassa lääkäri ja kipututkija Helena Mirandan luentoa kivunhoidosta. Tilaisuus oli Fysioksen järjestämä. Kärsin itse kivuista, joten aihe kiinnostaa omakohtaisesti. Mirandan luento antoi vahvistusta sille, minkä jo tiesin: oli hyvä, että olin aikoinaan ns. hankala potilas. Olisin muussa tapauksessa saattanut päätyä sairauskierteeseen. ”Hoito”, jota yritettiin aikoinaan tuputtaa, oli kovin lääkekeskeistä. Nykyisin käypä hoito –suositukset painottavatkin enemmän lääkkeettömiä hoitokeinoja kroonisessa kivussa.

Omassa tilanteessani olen aina vastustanut sairauskeskeisyyttä. Se ei tarkoita, että kieltäisin tilanteeni, etten koskaan ottaisi kipulääkkeitä tai turhautuisi kolotuksiini. Olen kuitenkin pyrkinyt menemään voimavarat edellä. Tärkeintä on, että pyrin tekemään itselleni tärkeitä asioita. Nyt opiskelen ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi ja teen asiakastyötä. Lisäksi on harrastukset, joihin voisin panostaa enemmän. Olen joskus todennut, että sana ”vajaakuntoinen” pitäisi kieltää lailla, kun puhutaan työkyvystä. Sillä on kovin negatiivinen kaiku. Käyttäisin sanaa osatyökykyinen.

Miranda otti esille mielenkiintoisen näkökulman: kroonisessa kivussa vertaistuki ei aina ole toimiva. Olen itsekin huomannut tämän. Joitakin vuosia sitten yritin saada tukea tilanteelleni yhdeltä keskustelupalstalta. Halusin tukea tilanteen kokonaisvaltaiselle lähestymiselle. Olin tilanteessa, jossa koin terveydenhuollon tuputtavan lääkkeitä, kun tarvitsin muunlaista tukea.

Kun toin esille omaa kokemustani ja kritiikkiä koskien lääkekeskeisyyttä, sain tuen sijaan vihaistakin palautetta sekä syyllistämistä siitä, että näkemykseni olivat vaarallisia. Minun olisi vain pitänyt hyväksyä tilanteeni, lääkityksen tarve.

Monella ryhmän jäsenellä oli jokaisen tekstinsä alamarginaalissa ”allekirjoituksena” omien diagnoosien lista. Haksahdin itsekin tähän diagnoosilistaan. Välillä tuntui, että ilmapiirissä oli pientä skabaa siitä, kenen lista on pisin. Tajusin vähitellen, että muutun vain sairaammaksi, jos jatkan keskustelua tällä keskustelupalstalla.

Onneksi löytyi myös hyvää vertaistukea. Yhdestä Facebookissa toimivasta ryhmästä sain tarvitsemaani tukea. Hyvä tuki muodostuu siitä, että ihmisen kokemusta uskotaan ja kunnioitetaan, ja hänelle osoitetaan tarvittaessa myötätuntoa. Ihmistä myös kannustetaan hänen omissa valinnoissaan, kun hän pyrkii tekemään itselleen tärkeitä, merkityksellisiä asioita.

Krooninen kipu aiheuttaa valtavat kansantaloudelliset menetykset esimerkiksi sairauslomien muodossa. Pyrin jatkuvasti oppimaan lisää kroonisesta kivusta kärsivän kokonaisvaltaisesta tukemisesta sekä viemään eteenpäin tätä kokonaisvaltaisuutta asiakastyössäni.