Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Työpahoinvoinnin todellisia kuluja ei haluta nähdä

Lisätty 15.06.2017

Monesti työelämän kurjistumista on perusteltu tehokkuudella ja kilpailun kiristymisellä. Tehokkuuden nimissä sama työ on tehtävä vähemmällä työvoimalla. Tehokkuuden nimissä tehdään monenlaista suoritteiden ja numeroiden seurantaa. Työsuorituksia mitattiin vakuutusalalla, jossa uuvuin. Mutta osataan sitä myös ns. pehmeillä aloilla. Esimerkiksi päivähoidossa seurataan tarkasti käyttö- ja täyttöprosentteja. Henkilökuntaa voi olla "liikaa" suhteessa lapsiin tilanteessa, jossa lapsilla on paljon poissaoloja, mutta henkilökunnan poissaoloja on vähän. Hyvin työnsä tehnyt ja vähän sairauslomalla ollut henkilökunta voidaan "palkita" kasvattamalla lapsiryhmää, koska käyttöprosentit näyttävät ylemmän johdon mielestä huonoilta.

Lukujen seuranta on usein puutteellista ja kyseenalaista. Seuranta tapahtuu usein liian kapealla alueella ja liian lyhyellä aikajänteellä. Todellinen työn määrä ja laatu jäävät pimentoon. Motivaatio ja viihtyvyys katoavat, kun työntekijästä tulee pelkkä robotti tai numero. Työpaikassa, josta irtisanouduin työuupumuksen vuoksi, markkinoitiin yhdessä vaiheessa työntekijöille slogan, tiimipelaamiseen verraten: ”Tehot irti joukkueesta”. Lounastauolla tämä vääntyi muotoon ”Mehut irti joukkueesta”. Tällä mustalla huumorilla yritimme jaksaa päivästä toiseen.

Miten tehokasta työelämän kurjistaminen on oikeasti? Suomessa työelämä koki suuren murroksen 1990-luvun laman aikana. Murroksen jälkeen tehdyn selvityksen mukaan jopa puolella kaikista työntekijöistä oli jonkinasteisia työuupumusoireita. Vuonna 2011 työuupumusta arvioitiin olevan joka neljännellä suomalaisella työntekijällä.

Työuupumus syntyy pitkittyneestä työstressistä. Suurimmat tämän päivän vitsaukset lienevät liika työkuorma, jatkuvat muutokset ja informaatiotulva. Euroopan työterveys- ja turvallisuusvirasto on arvioinut, että 50 – 60 % kaikista poissaoloista liittyy työperäiseen stressiin. Suomalaisen tutkimuksen mukaan korkea työtyytyväisyys voi puolittaa sairauslomien määrän.

Elinkeinoelämän keskusliitto on vuonna arvioinut yhden sairauspäivän maksavan työnantajalle n. 300 euroa vuoden 2009 tasossa, tämän päivän kustannustasossa n. 350 euroa. Sain tietää tämän luvun joitakin vuosia sitten, kun istuin silloisen työnantajani edustajan puhetta kuuntelemassa. Työskentelin henkilövahinkojen parissa vakuutusalalla. Työnantaja hehkutti, miten asiakkaiden sairauslomat saadaan nyt laskuun tehokkaammalla hoitoonohjauksella.

Sanotaan, että "suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Kun istuin tässä tilaisuudessa, olin osasairauslomalla työuupumuksen vuoksi. Aloin laskea oman silloisen sairauslomani ja osasairauslomani hintalappua työnantajalle. Sain noin 20 000 – 25 000 euroa. Olin käynyt läpi työterveysneuvotteluja, joissa työnantaja ei ollut ottanut tosissaan kokemaani kuormitusta. Kallis sairausloma oli pitkittynyt tämän vuoksi. Ja näitä sairauslomia tuli vielä lisää. Kaikkien uupumusperäisten sairauslomieni ja osasairauslomieni hinnaksi olen saanut 50 000 euroa, kun olen laskenut 350€/työpäivä perusteella (osasairauslomat poissaoloprosentti huomioiden).

Kun mukaan lasketaan muiden työntekijöiden lisääntyneet sairauslomat, lisääntynyt työntekijöiden vaihtuvuus, muu työpahoinvoinnin aiheuttama työtehon lasku, summaa voi vai arvailla. Uskon, että 100 000 euroa meni kirkkaasti yli viisivuotisen työsuhteeni aikana. Näillä summilla voitaisiin esimerkiksi palkata lisää työntekijöitä työkuormaa ja työttömyysastetta helpottamaan. Eikö tämä olisi todellista yhteiskuntavastuun toteuttamista?

Työterveyslaitos on arvioinut työhyvinvoinnin laiminlyönnin maksavan joka vuosi n. 41 miljardia. Kuluja aiheutuu työnantajille, eläkeyhtiöille ja veronmaksajille. Tästä potista n. 18 miljardia kuluu ennenaikaiseen eläköitymiseen ja 7 miljardia sairauspoissaoloihin. Lisäksi kuluja syntyy esimerkiksi sairaana työskentelystä. Vertailun vuoksi todettakoon, että valtion budjetti liikkuu noin 50 - 60 miljardin tuntumassa. Lastensairaala maksaa tämänhetkisen tietoni mukaan n. 175 miljoonaa. Paljon porua aiheuttaneen Kreikankin osalta puhutaan miljardeista, ei kymmenistä miljardeista. Kuinka monta lastensairaalaa saataisiin 41 miljardilla? Kuinka monta Kreikkaa tuettaisiin tällä summalla joka vuosi?

Köyhällä työnantajalla ei olisi varaa tällaiseen menoon – eikä varsinkaan julkisella sektorilla. Kuitenkin moni kuntakin uuvuttaa työntekijänsä sairauslomalle asti. Viimeisin uutinen liittyy Helsingin kaupungissa jopa 20 vuotta jatkuneeseen kiusaamiskierteeseen. Tällainen kierre aiheuttaa aina lisääntyneitä sairauslomia ja vaihtuvuutta. Lisäkuluja tuli vieläpä todennäköisesti turhien konsulttien käytöstä. Helsingin kaupungin lysti on mennyt veronmaksajien kukkarosta. Työpahoinvoinnin kuluja maksetaan myös esimerkiksi eläkemaksuissa. Olisiko nyt aika alkaa vaatia työhyvinvointia edistävää, kustannustehokasta johtamista?

Työhyvinvointiin investoiminen on tuottavaa. Eri tutkimuksissa on arvioitu, että yksi investoitu euro tuottaa noin viisinkertaisesti. Yhden ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tuottoaika oli keskimäärin noin kolme vuotta. Ehkä näin hyvät tuottoluvut alkavat jo muistuttaa nigerialaishuijausta. Tästäkö johtuu, että työhyvinvointia ja sen tuomaa kustannustehokkuutta ei edelleenkään oteta todesta?