Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ristiriitaiset selitysmallit voivat pahentaa pitkäaikaisesta kivusta kärsivän ahdinkoa

Lisätty 19.03.2018

Hakeuduin aikoinaan lääkärille kipujen vuoksi. Sain kuulla, että muun muassa liikunnan puute aiheutti kivun ja oireet, joista valitin. Olin juuri myöntänyt, etten liiku tarpeeksi. Olin kertonut, että liikkuminen on on/off –tyyppistä; kesällä liikun tarpeeksi, mutta talvi on haastavampi. Oli loppukesä, ja yleiskuntoni oli selvästi noussut kesän aikana. Silti liikunnan puute oli lääkärin mukaan syynä silloin lisääntyneisiin kipuihin. Näin käy, kun ammatti-ihmisen on vaikea luopua omista selitysmalleistaan silloinkin, kun ne ovat ontuvia.

Olin jo aikaisemmin kuullut fysioterapeutista, joka luokitteli kaikki potilaansa yliliikkuviksi. Kyllä. Ainakin ne kuusi hänellä käynyttä, joiden kanssa itse keskustelin. Jos potilas oli aikaisemmin käynyt jollakin muulla fysioterapeutilla ja saanut jonkun muun selitysmallin, se oli kuulemma väärä. Lisäksi fysioterapeutti huomautti helposti ylipainosta tai epäsymmetriasta. Ihmisen oma keho, jota hänen pitäisi rakastaa, onkin muuttunut virheelliseksi, rumaksi.

Potilaat saivat mukaansa kieltolistan, mitä kaikkea he eivät enää saa tehdä väitetyn yliliikkuvuuden vuoksi. Väärien asioiden tekeminen oli vaarallista tämän fysioterapeutin mukaan. Hän saattoi vaatia jopa rakkaasta harrastuksesta luopumista – siitä huolimatta, että potilas koki tämän tekemisen vähentävän kipuja. Joskus oli jopa pientä komiikkaa, kun yksi potilas oli saanut tarkan ohjeistuksen siitä, missä asennossa niskan olisi oltava – ja hän yritti tunnollisesti noudattaa tätä ohjetta kaikessa tekemisessään ja olemisessaan. Siinä se jäykkyys vasta kasvaakin, kun yrität millin tarkkuudella toteuttaa saamaasi ohjeistusta niskan asennosta.

Yliliikkuvuudella, epäsymmetrialla – kuten millään muullakaan selitysmallilla – ei ole tieteellistä perustaa ainoana oikeana selityksenä pitkäaikaisille kivuille. Yhden ”ainoan oikean” selitysmallin vaaliminen voi pahimmillaan johtaa epäeettiseen vallankäyttöön. Nykytutkimus korostaa ns. biopsykososiaalista lähestymistapaa. Myös psykososiaaliset tekijät vaikuttavat kivun syntymiseen ja sen määrään. Siksi potilasta olisi syytä kuunnella herkällä korvalla. Toiminta, joka tuntuu mielekkäältä, merkitykselliseltä ja tärkeältä, mutta vaikuttaa ulkopuolisen silmissä järjettömältä, voikin jossakin tilanteessa vähentää kipuja. Toisella henkilöllä sama tekeminen voi taas lisätä kipuja.

Olen kärsinyt pitkäaikaisista kivuista. Itselläni on ollut onni saada sellaisia fysioterapeutteja ja naprapaatteja, jotka ovat tukeneet minua ottamaan tilanteeni omiin käsiini. Kun myöhemmin tarvitsin taas lääkäriä, selvitin, kenelle kannattaa hakeutua, jotta saisin sen avun, minkä tarvitsin. Jouduin maksamaan tästä itse, koska lääkäri toimi vain yksityisesti. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta nyt lääkärit ovat pysyneet loitolla. Sain pitkäksi ajaksi tarvitsemani avun yhdellä käyntikerralla.

Ei liene tavatonta, että pitkään kivuista kärsinyt saa aina kuulla uuden diagnoosin tai selitysmallin uudelta lääkäriltä, fysioterapeutilta tai muulta ammattilaiselta. Olen törmännyt tähän omassa asiakastyössänikin. Pahimmillaan potilas juoksee epätoivoisesti lääkäriltä toiselle. Silloin kokonaistilanne ei ole välttämättä kenenkään hallussa – ei edes potilaan. Sairauden tunne kasvaa, kun katselee pidentyvää diagnoosilistaa Kanta-tietokannassa. Kivut eivät kuitenkaan vähene pelkällä diagnoosien lisäämisellä. Kivut voivat lisääntyä, kun huoli kasvaa. Tästä on näyttöä.

Tärkeintä olisi kuulla kivuista kärsivää, kuunnella hänen huoliaan ja selvittää potilaalta, mikä lievittää kipua ja mikä pahentaa sitä. Tärkeää olisi tukea kivusta kärsivää ottamaan tilanne omiin käsiinsä eri selitysmallien viidakossa. Selkäkivusta väitöskirjaa laativa Riikka Holopainen on haastatellut potilaita. Hän on todennut, että yksikin merkityksellinen kohtaaminen, kokemus kuulluksi tulemisesta ja huolenpidosta sekä oivallus oman aktiivisuuden merkityksestä voivat olla käänteentekeviä kivusta kärsivälle.  

 

Kirjallisuutta:
Jaana Hautala & Jerry Ketola: Selkäkipu ja mielen voima
Helena Miranda: Ota kipu haltuun