Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Lapsen turvallisuuden tunne on turvattava uskonnollisissa tapahtumissa

Lisätty 26.05.2017

Espoon Niittykummussa oli 19.–20.5.2017 Nouse Suomi –tapahtuma. Siihen osallistui tuhansia ihmisiä, myös ainakin yksi kansanedustaja, Antero Laukkanen (kd.). Hän piti tapahtumassa alkupuheen. Youtubessa voi nähdä ainakin yhden otoksen, jossa näkyy myös selvästi alaikäisiä yleisön edessä. Saarnaaja, joka on minulle tuntematon, huutaa ”fire, fire” (=tuli), puhaltaa mikrofoniin – ja saa ihmisiä hurmokselliseen tilaan ja kaatumaan.

Tilaisuudessa tapahtuneet kaatumissessiot ovat herättäneet huolta lasten asemasta. Myös Kaisa Klapuri toi esille huolensa lasten asemasta Perjantai-dokkarissa. Hän oli käynyt Uskon sana –seurakunnassa, nähnyt sätkyviä vanhempia ja pelokkaita lapsia.

Myös lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila on tuonut esiin  huoltaan koskien lasten asemaa tiukemmissa uskonnollisissa yhteisöissä. Uskonnollisissa yhteisöissä tapahtuvaan hengelliseen väkivaltaan on vaikea, ellei mahdotonta puuttua.

Mainittakoon, että en pidä kaikkea uskonnollista kasvatusta hengellisenä väkivaltana. Parhaimmillaan uskonnollinen kasvatus voi tuoda lapselle turvaa. Kuitenkin tilanne, jossa vanhempi sätkyy hurmoksessa herätyskokouksessa, on samalla tavalla pelottava kuin esimerkiksi päihtynyt vanhempi. Vanhemman olemus on muuttunut lapsen silmissä. Vanhempi on omassa maailmassaan, poissaoleva. Lapsi ei ymmärrä, miksi vanhempi on sellainen kuin on tuossa tilanteessa. 

Aikuinen ihminen voi tehdä mitä haluaa: viettää aikaansa baarissa tai herätyskokouksessa hurmostiloissa. Mikä minä olen sanomaan mitään, jos aikuinen ihminen kokee esimerkiksi saavansa voimaa arkeensa näissä herätyskokouksissa? Lapselle on kuitenkin hankittava turvallinen hoitopaikka näissä tilanteissa – turvallisia, läsnä olevia aikuisia.