Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kokemuksia Te-toimistosta - aktiivisen työttömän haasteet

Lisätty 18.03.2017

Jäin työttömäksi syksyllä 2016. Fyysiset terveydelliset syyt estävät vastaanottamasta niitä kokopäivätöitä, joita on hyvin tarjolla, joten työllistyminen on tavallista haastavampaa minulle. Opiskelen kuitenkin psykoterapeutiksi, mikä helpottanee aikanaan työllistymistäni.

Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista epäkohdista. On todettava, että te-toimiston asiakkuus on ollut tästä näkökulmasta avartava kokemus. Olen huomannut, että oma aktiivisuus voi olla haastavaa työttömälle. Teen keikkatöitä ja opiskelen. Nostan soviteltua työttömyyskorvausta.

Kun aloitin psykoterapian opinnot, opintoni tutkittiin te-toimistossa. Vaikka tiesin, että ongelmia ei pitäisi tulla, oli stressaavaa odottaa tutkinnan lopputulosta. Opinnot hyväksyttiin sivutoimisiksi. Olen siis oikeutettu työttömyysturvaan, mutta velvollisuus on ottaa vastaan töitä ja hakea niitä.

Luulin, että voisin tästä eteenpäin olla rauhassa: Hakea töitä, tehdä keikkatöitä ja opiskella. Jouduin kuitenkin uuden syynäyksen alle, kun olin tehnyt yhden 100 euron puolipäiväisen keikan laskuttaen laskutusyrityksen kautta. Kirjoitin tästä mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin 9.1.2017.

Te-toimisto katkaisi työttömyysturvan maksun ja pyysi selvitystä työstäni. Nyt selvitettiin, olenko te-toimiston silmissä päätoiminen yrittäjä. Jouduin taas stressaamaan uutta ratkaisua työttömyysturvan osalta – ja vain siksi, että tein töitä. Tilanteeni ratkesi edukseni, mutta aloin kokea te-toimiston arvaamattomaksi. Tuli tunne, ettei koskaan voi tietää, mihin seuraavaksi tartutaan. 

Sitten aloitin keikkatyöt uudella firmalla. Erehdyksekseni kerroin, että en mahdollisesti ota mitään töitä enää ensimmäisestä firmasta, vaan pelkästään toisesta. Kerroin myös, että molempia oli vaikea pitää yhtä aikaa, koska keikat menivät päällekkäin. Nyt alettiin kysellä, enkö otakaan kaikkea tarjottua työtä vastaan, vaikka olin todennut, että keikat menevät päällekkäin. Lisäksi kyse oli sellaisista töistä, joita minun ei tarvitse edes ottaa vastaan terveyteni vuoksi. Totesinkin, että joudun myös tämän vuoksi rajoittamaan tehdyn työn määrää.

Myös opinnoistani alettiin kysellä uudestaan. Aloin taas ahdistua. Eikö tämä koskaan lopu? Koska oma työntekijäni oli poissa, en tavoittanut ketään, joka olisi ottanut tilanteeseeni kantaa. Parin päivän päästä sain asiat selvitettyä te-toimiston kanssa. Opinnoista kysyminen oli erehdys ja työkuviokin ymmärrettiin hyvin. Tosin, jos olisin irtisanoutunut jommastakummasta yrityksestä, asia olisi johtanut tarkempaan selvitykseen.

Kuvittelin, että työttömyysturvan voi menettää, jos työtön ei pyri aktiivisesti hakemaan töitä tai muuten edistämään työllistymistään. Itselläni työttömyysturvan menettämisen uhka on tähän asti ollut ainoastaan siksi, että olen ollut aktiivinen. Tuntuu ristiriitaiselta kuunnella samanaikaisesti, miten pitkäaikaistyöttömiä halutaan aktivoida. On jopa perustettu työryhmä, joka on etsinyt ratkaisua näihin kysymyksiin. Olenkin esittänyt sarkastisen kysymyksen: onko tarkoitus ensin passivoida aktiivinen ja oma-aloitteinen työtön, jotta hänestä saataisiin aktivoinnin kohde?

Te-toimiston kanssa asioiminen lienee helppoa silloin, kun on kokonaan työtön ja hakee ainoastaan kokopäivätöitä. Työelämä on kuitenkin muuttunut monimuotoisemmaksi. Ihminen voi olla yrittäjä ja palkansaaja yhtä aikaa – ja vailla riittävää määrää työtä elääkseen. Työttömyysturvan tai muun sosiaaliturvan pitäisi joustaa näissä tilanteissa.